Olen kokenut kuvataiteen itsearvioinnin toteuttamisen yläkoulun alussa hieman haasteelliseksi. Sitä hankaloittaa mm. puutteellinen kuvataiteen sanasto ja käsitteistö, välineiden ja tekniikoiden tuntemuksen puute. Kyky arvioida omaa työskentelyä ei kaikilla ole kovin kehittynyt eikä vertailukohtia oman tason ja onnistumisen arvioimiseksi välttämättä ole. Vasta muutama vuosi sitten kehitin neljän O:n mallin, joka on mielestäni riittävän kattava ja toisaalta riittävän ymmärrettävä eritasoisille oppijoille. Lisäksi sen kautta saan palautetta siitä, miten tehtävä on ymmärretty ja vastaanotettu.
NELJÄN O:n ARVIOINTIOHJE
OPETELTIIN: Mikä oli tehtävän aihe ja opeteltava asia (tekniikka, käsitteet, työtapa, sisältö)? Katso ja kertaa tarvittaessa tehtävän aineistosta.
OPIN: Mitä opit tehtävästä: tekniikka, työtapa, sisältö, käsitteet, oma työskentely?
ONNISTUIN:Miten onnistuit tehtävässä omasta mielestäsi? Missä asioissa onnistuit, mikä sujui hyvin?
OPETTELEN LISÄÄ: Missä olisi kehittymisen varaa, mikä oli vaikeaa, mitä haluaisit oppia?
Tälläkin mallilla saan tietysti silloin tällöin lukea vastauksista, että opeteltiin piirtämistä, opin piirtämään , onnistuin piirrtämisessä ja opettelen piirtämään paremmin mutta onneksi tällaiset ovat jo harvinaisia.
Tänä syksynä sain 7-luokkalaiselta oppilaalta luvan julkaista osan hänen itsearvioinnistaan ilman "tunnistetietoja". Kyse on syksyn ensimmäisestä työstä, joka ei tämän oppilaan kohdalla mennyt ihan putkeen. Itsearviointi osoitti kuitenkin sellaista kypsyyttä ja oppivaa asennetta, että se ansaitsee huomiota. Arvioinnin alusta jäi tehtävän opeteltavan asian kuvaus pois mutta oppilaan yksityisyyden suojan vuoksi se on vain hyvä.
OPETELTIIN: Ensin hahmottelemaan monta erillistä kohdetta lyijykynällä tietyn aikamäärän sisään, ja myöhemmin oikeasti maalaamaan kyseinen kuva vesiväreillä.
OPIN: Rehellisesti sanoen en ollut tässä työssä ja sen tehtävänannossa niin täysillä mukana, mutta opin hieman siitä, että ei kannata tuhlata annettua rajallista aikaa pieniin yksityiskohtiin, vaan, että pitäisi keskittyä enemmän itse koko suureen kuvaan mieluummin.
ONNISTUIN: En onnistunut tässä työssä omasta mielestäni niin hyvin.
OPETTELEN LISÄÄ: Keskittymään opettajan antamiin ohjeisiin, neuvoihin ja työnantoon. Vaikeata tässä työssä oli kaikkien kuvassa olevien muodon hahmottaminen ja vesiväreillä värittäminen. Omassa tuntityöskentelyssä niillä tunneilla, kun tätä kyseistä työtä tehtiin olisi myös parantamista.
Oppilaalla ei ole kovin suurta intohimoa kuvataiteen opintoja kohtaan. Se näkyi myös työskentelyssä ja käytöksessä syksyn alussa. Arviointi kuitenkin osoittaa, että onnistumisella on hänelle merkitystä ja oma asenne ei tyydyttänyt. Kokemus motivoi yrittämään. Myös tieto siitä, että päättötodistukseen jää tahroja tekemisestä vaikutti.
Tämän oppilaan itsearviointi on rehellistä pohdintaa omasta motivaatiosta, huomioita tehtävästä, työtavasta ja opetuksen seuraamisesta ja sen merkitykestä. Oppilaan työskentely ja asenne paranivat syksyn aikana selkeästi. Itsearviointi tehtiin nyt vuoden lopussa, joten sillä ei työskentelyn paranemisen kanssa ole mitään tekemistä mutta se on opettajalle arvokas dokumentti oppilaan kokemuksesta ja tilaisuus oppilaalle pohtia omaa oppimistaan ja toimintaansa. Kävimme tästä ja kuviksesta yleensä vielä hyvän kahdenkeskisen keskustelun tämän jälkeen. Ilman itsearviointia se olisi todennäköisesti jäänyt käymättä.